Orgaanisesta materiaalista valmistetut tuotteet, kuten paperi, puu ja tekstiilit, reagoivat muutoksiin kosteustasossa muuttamalla muotoaan. Jatkuva olosuhteiden muutos kosteuden vaihtelun myötä voi vaurioittaa arkistoesineitä. Lisäksi orgaanisiin materiaaleihin on suurempi riski muodostua hometta kun kosteustaso on korkeampi.

Ihanteellinen kosteus riippuu kahdesta näkökulmasta, varastoiduista arkistoesineistä sekä varastotilan lämpötiloista. Orgaanisten tuotteiden, kuten paperin, puun ja tekstiileiden, ihanteellinen suhteellinen kosteustaso on 35–60% lämpötilan ollessa 13–20 astetta. Epäorgaaninen materiaali, kuten metalli, kaipaa yleensä kosteustasoa 35–50%RH. Jotkut metalliesineet säilyvät parhaiten alle 20%RH jolloin korroosiota ei muodostu.

Pelkällä lämmityksellä ei arkisto pysy kuivana. Suhteellinen kosteus kyllä vähenee, mutta ei absoluuttinen kosteus. Absoluuttinen kosteus ilmaisee, montako grammaa vesihöyryä sisältyy kuutiometriin ilmaa.

Jotta arkisto pysyisi kuivana, on absoluuttista kosteutta alennettava fyysisesti vähentämällä ilmassa olevan veden määrää. Tähän päästään ainoastaan ilmankuivaimen avulla. Kuivaaminen pelkästään lämmittämällä olisi paljon kalliimpaa.

Ilmankuivain käyttää tyypillisesti 60 % vähemmän energiaa verrattuna tilan suoraan lämmittämiseen.

Julkisten tilojen ilmankuivaamiseen on kahta teknologiaa: kondensoiva ja adsorptio.

Kondensoiva ilmankuivain toimii hyvin yli 20 mutta alle 35 asteen varastolämpötiloissa. Sillä saavutetaan 45%RH - 95%RH suhteellinen kosteus. Matala suhteellinen kosteus, alle 40%, on kondensoivalla ilmankuivaimella vaikeampi saada. Tämän tyyppisen järjestelmän säätötarkkuus on noin +/-10%RH. Kondensoivassa ilmankuivaimessa tulee olla joko tyhjennysliitäntä tai sen kondenssivesisäiliö tulee päivittäin tyhjentää.

Adsorptio-ilmankuivain toimii paljon laajemmalla lämpötilaskaalalla: -30°C - +40°C ja suhteellisella kosteustasolla 0-100%. Se saa paljon alhaisemman suhteellisen kosteustason, tarvittaessa jopa alle 10%RH, ja siinä on vakaampi säätö, yleisesti +/-2 % RH tai parempi. Viemäriliitäntää ei tarvita, mutta kanavoitu märkäilmanpoistoaukko tarvitaan poistamaan kosteutta käsiteltävältä alueelta.

Se riippuu monesta asiasta, esimerkiksi arkiston materiaaleista, maantieteellisestä sijainnista, tilan koosta, toleranssitasosta, lämpötilasta ja ilmanvaihtovolyymista. Pieni, siirrettävä haihdutuskostutin on taloudellinen vaihtoehto, mutta siinä on huono säätötarkkuus, se vaatii jatkuvaa huoltoa, eikä se sovellu isoihin tiloihin.

Elektrodikäyttöinen kostutin on pätevämpi ratkaisu - joko osana ilmanvaihtokanavan LVI-järjestelmää tai asennettuna suoraan kostutettavaan tilaan. Siinä on yleensä +/-7,5%RH säätötarkkuus.

Vastuskäyttöisen höyrykostuttimen pääomakustannus on korkeampi, mutta sen säätötarkkuus on +/-3 % tai parempi ja se kaipaa vähemmän varaosia ja huoltoa.